JÄRVENPERÄN OMAKOTIYHDISTYKSEN PERUSTAMINEN JA KESKEISIN TOIMINTA VUOSINA 1983 - 2012

 

1 YHDISTYKSEN PERUSTAMINEN JA TOIMINNAN ALOITTAMINEN

Syksyllä 1982 Järvenperässä vieraillut Espoon Omakotiyhdistysten Keskusjärjestön puheenjohtaja Per-Olof Ahokainen ehdotti tapaamilleen henkilöille omakotiyhdistyksen perustamista kyläämme. Alueella jo pitempään asunut Henry Lemström innostui asiasta ja alkoi viedä aloitetta eteenpäin. Niinpä asuinalueemme kiinteistöihin jaettiinkin loka-marraskuun vaihteessa 1982 tiedote, jolla asukkaita kutsuttiin keskustelemaan omakotiyhdistyksen perustamisesta. Tilaisuus pidettiin Lippajärvellä sijaitsevan Auroran koulun ruokasalissa 4.11.1982. Kokous oli järjestettävä naapurin alueella, sillä Järvenperässä ei ollut tällaiseen käyttöön sopivia tiloja. Paikalla oli 33 henkilöä. Tilaisuuden aluksi Per-Olof Ahokainen kertoi omakotiyhdistystoiminnasta Espoossa. Asia tuntui kiinnostavan osallistujia, joten heistä valittiin toimikunta valmistelemaan yhdistyksen perustavaa kokousta. Toimikuntaa johti Martti Hämäläinen ja jäseninä olivat Matti Järvinen, Kalevi Litja, Stig Åkerblom, Karl-Erik Blomqvist sekä Henry Lemström.

 

Järvenperän Omakotiyhdistyksen perustava kokous alkoi 1.12.1982 kello 18.30 Auroran koulun musiikkiluokassa. Paikalla oli jälleen 33 henkilöä. Puhetta kokouksessa johti Martti Hämäläinen Stig Åkerblomin toimiessa sihteerinä. Kokouksen aloitusrutiinien jälkeen ensimmäisenä tärkeänä asiana oli päättää perustettavan yhdistyksen säännöistä ja toiminnan aloittamisesta. "Järvenperän Omakotiyhdistys - Träskända Egnahemsförening "- nimisen yhdistyksen perustamisasiakirjan allekirjoitti 30 henkilöä. Tämän jälkeen kokous päätti vuoden 1983 toiminnasta ja taloudesta. Jäsenmaksuksi määrättiin 25 markkaa taloudelta. Uuden yhdistyksen ensimmäiset luottamushenkilöt saivat kokouksen osanottajilta evästykseksi kymmenen kokonaisuutta. Listan merkittävimpiä asioita olivat tarve saada Auroran meijerirakennusryhmä alueen väestön käyttöön, kunnostaa asuinalueemme yleisesti hyväksyttyä kaavatasoa vastaavaksi, kiirehtiä Pitkäjärven rannan kunnostamista, parantaa alueen katuvalaistusta sekä kiirehtiä kunnallistekniikan rakentamista alueille, joilta se puuttui edelleen. Perustavan kokouksen osanottajien laatima evästyslista kertoo, että uuden yhdistyksen toivottiin vauhdittavan havaittujen epäkohtien poistamista. Kolmas kokonaisuus oli valita luottamushenkilöt. Martti Hämäläinen valittiin yksimielisesti yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Johtokunnan jäsenten toivottiin edustavan alueemme eri osia. Siihen valittiin varsinaisiksi jäseniksi Matti Järvinen, Kalevi Litja, Kalle Särelä, Karl-Erik Blomqvist, Kirsti Kivimäki, Kirsti Silervo ja Henry Lemström sekä varalle Elsa Pyhäjärvi, Tuula Kauppinen ja Stig Åkerblom. Yhdistyksen tilintarkastajiksi valittiin Pentti Murremäki ja Markku Lahdenpää, varalle Unto Meronen ja Per-Erik Hallgren. Yhdistyksen perustamisesta, toimintasuunnitelmasta ja vastuuhenkilöistä informoitiin asukkaita jakamalla tiedote postilaatikoihin. Yhdistys sai huhtikuussa 1985 ilmoituksen, että se oli merkitty viralliseen rekisteriin.

 

Vuonna 1983 haettiin suuntaviivoja yhdistyksen toiminnalle

Uuden yhdistyksen johtokunta kokoontui ensimmäisen kerran Martti Hämäläisen luona tammikuun 9. päivänä vuonna 1983. Se valitsi varapuheenjohtajaksi Henry Lemströmin, sihteeriksi Kirsti Kivimäen ja rahastonhoitajaksi Kirsti Silervon. Kokoukset pidettiin yli 20 vuoden ajan jonkun johtokunnan jäsenen kotona. Syynä ratkaisuun oli joko sopivien tilojen puute tai niiden maksullisuus.

 

Ensimmäisenä yleisötilaisuutena oli laskiaisen vietto. Tapahtuma järjestettiin 3.2.1983 Nelivaljakontien pohjoispuolisella peltoalueella. Sillä kohtaa on nykyisin urheilukenttä ja koirapuisto. Lasten ohjelmassa oli hiihtokilpailu, luistelu pellolle jäädytetyllä pienellä radalla ja peffamäki. Mäenlasku tapahtui kapealla polulla, joka lähti nykyisen Isonjärvenkallion alueelta ja päättyi Järvenperäntien varteen kohtaan, jossa on nykyisin rivitalo "Asunto-osakeyhtiö Järvenperäntie 11". Siinä jyrkässä rinteessä saatiin rattikelkalla melkoiset vauhdit. Aikuiset puolestaan kilpailivat yhdellä suksella hiihtämisessä joukkueina johtokunta vastaan muut. Kilpailu- ja arpajaispalkinnot köyhä yhdistys sai lahjoituksina yrityksiltä. Kirpeässä pakkassäässä paikalla oli 67 henkilöä, valtaosa heistä oli lapsia.

 

Alueen viihtyvyyden parantamiseksi yhdistys järjesti 14.5.1983 yhteisten alueiden siivoustalkoot. Niihin osallistui 41 henkilöä. Tapahtuman kulut saatiin maksettua Espoon kaupungin myöntämällä avustuksella. Illalla pidettiin talkootanssit Laaksolahden monitoimitalolla.

 

Talkoiden lisäksi yhdistys sai kaupungilta varoja leikkipuiston rakentamiseksi nykyisen Soihtupuiston alueelle. Silloinen Espoon Sähkö lahjoitti pääosan rakentamiseen tarvittavasta järeästä materiaalista. Talkooporukka rakensi kesän aikana niistä alueelle huvimajan, keinun sekä pöydän ja penkit. Leikkipuisto vihittiin käyttöön 27.8.1983 järjestetyssä ensimmäisessä Elojuhlassa. Päiväjuhlassa huvimaja sai katolleen Erkki Takojan ja Matti Järvisen tekemän, fasaania kuvaavan viirin. Tapahtuman aikana yleisöllä oli mahdollisuus ottaa osaa erilaisiin kilpailuihin sekä tukea nuoren yhdistyksen toimintaa ostamalla arpoja ja kahvilan tuotteita. Illalla järjestettiin leikkipuistossa puiden keskelle levyistä kootulla lavalla tanssit.

 

Edellä kerrottujen tapahtumien lisäksi vuodesta 1983 voidaan todeta, että yhdistyksen kokouksia oli kaksi ja niihin osallistui yhteensä 72 henkilöä. Tiedotustilaisuuksia oli yksi. Nämä koko yhdistystä koskevat tilaisuudet pidettiin alkuvuosina Lippajärvellä sijaitsevan Auroran koulun tiloissa. Johtokunta kokoontui kaikkiaan 10 ja sen muodostamat toimikunnat 8 kertaa. Yhdistyksen jäsenet jakoivat omia tiedotteita yhteensä 780 kappaletta ja Espoon Omakotiyhdistysten Keskusjärjestön lehteä neljästi vuoden aikana. Kaupungin suuntaan vaikutettiin ottamalla kantaa alueen suunnitteluun ja kunnallistekniikan puuttumiseen osalta alueesta, kiirehtimällä nykyisen Karamzinin koulun rakentamista sekä esittämällä tarve saada tiloja asukkaiden kokouksiin. Marraskuussa päätettiin aloittaa oman tiedotteen, nimeltään "Järvenperän Omakotiuutiset", julkaiseminen. Sen ensimmäinen numero ilmestyi kuitenkin vasta vuonna 1986. Yhdistykseen kuului vuoden 1983 lopussa 40 jäsentä.

 

2 YHDISTYKSEN TAPAHTUMIA JA TOIMINTOJA VUOSILTA 1984 - 2012

Seuraavaan on koottu tietoa siitä, minkälaista toimintaa ja kenen kanssa yhdistyksellä on ollut tarkasteltavana ajanjaksona. Lähteinä on käytetty yhdistyksen arkistoja.

 

Espoon kaupunki on ollut koko ajan tärkeä yhteistyökumppani

Vuonna 1984 yhdistys lähetti kaupungille kirjeen, jossa kiirehdittiin alueelle suunnitellun urheilukentän rakentamista. Marraskuussa 1985 yhdistyksen edustajat osallistuivat Espoon kaupungin järjestämään kokoukseen, jossa käsiteltiin muun muassa kunnallistekniikan rakentamissuunnitelmia ja kokoontumistilojen tarvetta. Seuraavana vuonna yhdistys lähestyi kaupunkia kirjeellä, jossa kiirehdittiin meijerikoulun rakennusten saneerausta. Toivomuksena oli, että niihin saataisiin tiloja nuoriso- ja asukaskäyttöön. Kaupungilta toivottiin myös tukea hankkeelle, jonka tarkoituksena oli kunnostaa yhteisrantaan lasten uimapaikka. Meijerikoulun rakennusten korjaamista koskevaan aloitteeseen saatiin vastaus, jossa todettiin, että kaupunginvaltuusto oli varannut saneerausta varten rahoitusta vuosille 1988 - 1990. Tämäkään suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, vaan korjaustöiden aloittamista saatiin odottaa aina vuoteen 2001 saakka. Silloin aloitettiin meijerikoulurakennuksen saneeraustyöt. Sen tilat saatiin kuntoon kesällä 2003 ja taloon sijoitettiin "Taidetalo Pikku-Aurora". Yksi korjatun rakennuksen huoneista nimettiin "kotiseutuhuoneeksi", jossa lähialueen yhdistykset saivat pitää kokouksiaan ja säilyttää arkistojaan. Ilo saaduista tiloista jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä kaupunki tarvitsi huoneen työntekijänsä käyttöön.

 

Seuraava kirje kaupungille lähti keväällä 1987. Siihen oli kerätty lista epäkohdista, joihin toivottiin parannusta. Kirjeessä esitettiin silloisen linja-autovuoron 509 päätepysäkin siirtämistä Huviretkitien ja Kulloonmäentien risteykseen, jalankulkutien rakentamista välille Huviretkitie - Kehä III ja Pihlajarinteestä Karamzinin koululle, vesi- ja viemärijohtotöiden loppuun rakentamista sekä valaistuksen lisäämistä niin sanotun vanhemman asutuksen ja Auroranpuiston alueilla. Kaupunki vastasi kirjeeseen loppukesällä todeten, että määrärahojen vähyys ei salli esitysten nopeaa toteuttamista. Vuotta myöhemmin yhdistykselle ilmoitettiin, että kaupunki siirtää bussien kääntöpaikan toivottuun kohtaan, rakentaa kevyen liikenteen väylän Kehä III:lta Kulloonmäentielle välittömästi ja Järvenperästä Bemböleen vuosina 1990 ja 1991. Alueen kouluoloihin toivottiin parannusta vuonna 1997 lähetetyllä kirjeellä. Samana vuonna avattiin Auroranportin alueella sijaitseva puinen silta. Omakotiyhdistys osallistui avajaisjuhlan järjestelyihin.

 

Marraskuun 1987 lopulla yhdistys järjesti yhdessä Espoon kaupungin raittiuslautakunnan kanssa nykyisellä Karamzinin koululla "Selvä ja savuton"- diskon. Pääsymaksua tilaisuuteen ei ollut ja paikalla oli 86 nuorta. Yhdistys vastasi järjestelyistä ja kaupunki tapahtuman kuluista. Diskoiltoja jatkettiin myös seuraavina vuonna ja viimeisin niistä pidettiin vuonna 1990. Enimmillään mukana oli 140 nuorta.

 

Yhdistys kyseli vuonna 1988 alueen nopeusrajoituksista ja mahdollisuudesta saada ruotsi kyläkoulumme ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi englannin rinnalle. Kaupungin toivottiin jatkavan kevyen liikenteen väylien rakentamista sekä kiirehtivän urheilukentän pohjoispuolella olevan pellon kaavoittamista ja sinne suunnitellun tien rakentamista. Myönteisiäkin vastauksia saatiin, sillä kaupunki lupasi vaihtaa yhdistyksen esityksen perusteella Auroran puistossa olleet koirien ulkoilutuskieltomerkit sellaisiksi, joissa kielletään vain koirien vapaana pitäminen.

 

Helmikuussa 1991 yhdistys lähetti Espoon kaupunginhallitukselle ja -valtuustolle sekä pääkaupunkiseudun yhteistyövaliokunnalle kirjelmän, jossa vastustettiin suunnitelmia jätteenpolttolaitoksen rakentamiseksi asuinalueemme läheisyyteen. Sen sijoituspaikaksi oli suunniteltu Juvanmalmia. Samansisältöinen lausunto annettiin vuonna 1997 Espoon Sähkö Oy:n suunnitelmasta sijoittaa varalämpökeskus Auroranportin alueelle. Samana vuonna kaupungille välitettiin nuorison toive saada muotiin tullut skeittirata alueellemme, mutta esitys ei saanut kaupungin suunnalta vastakaikua.

 

Yhdistys suhtautui 1990-luvun lopulla kielteisesti suunnitelmaan, joka koski tieyhteyden suuntaamista Auroranportin alueen läpi Kehä III:lle. Se piti myös nykyisen Auroranmäen alueelle suunniteltuja taloja liian massiivisina ja kaavoituksen vastaisina. Sama kanta otettiin suunnitelmaan rakentaa Irjalan alueelle (Järvenperäntien, Salonkitien, Huviretkitien ja Kukkaispolun rajaama alue) yhdeksän uutta pientaloa. Asiaa käsiteltiin usean vuoden ajan Korkeinta Hallinto-oikeutta myöten. Sieltä vuonna 2004 tulleen päätöksen mukaan omakotiyhdistys jäi asian käsittelyssä hopeatilalle. Kaupungin tekemän lopullisen päätöksen mukaan uusia taloja tuli alueelle kahdeksan.

 

Espoon kaupunki järjesti toukokuussa 2001 omakotiyhdistyksen edustajille informaatiotilaisuuden, jossa esiteltiin Aurorakodin laajentamissuunnitelmia. Yhdistyksen paikalla olleet edustajat pitivät suunnitelmia asiallisina ja ympäristöön sopivina. Merkittävä parannus alueemme palveluissa tapahtui 25.10.2001, jolloin K-Market Aurora avasi ovensa. Yhdistyksen edustajat kävivät toivottamassa kauppiaan tervetulleeksi kyläämme. 

 

Yhdistys kiirehti vuosituhannen vaihteessa muutamaan otteeseen Järvenperäntien jatkeen rakentamista tehtyjen suunnitelmien mukaisesti peltoalueen halki Kehä III:lle. Espoon kaupunki ilmoitti vuoden 2004 alussa, ettei hanketta voida toteuttaa, koska alue on yksityisomistuksessa ja asemakaava puuttuu. Toisena asukkaita puhuttavana liikennereittinä on ollut Isonjärventie. Sen varrelle on tullut moninkertainen määrä asukkaita aikaisempaan verrattuna. Kapealla ja mäkisellä kadulla kulkivat sekä jalankulkijat että autot. Yhdistys esitti pariinkin kertaan jalkakäytävän rakentamista kadulle. Toteuttamista saatiin odottaa vuoteen 2008 saakka. Silloin kaupunki aloitti työt, joiden tavoitteena oli rakentaa tielle jalkakäytävä ja asfaltointi. Samalla paranneltiin myös Isonjärventien poikkikatuja.

 

Syksyllä 2008 Karamzinin koululla järjestettiin infotilaisuus, jossa esiteltiin Kulloonsillan alueelle suunniteltua kauppakeskusta. Sen liikennejärjestelyt eivät saaneet asukkailta ymmärtämystä ja niitä vaadittiin muutettavaksi. Valituskierre jatkui vielä seuraavinakin vuosina. Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi kuitenkin laaditun suunnitelman pienin tarkennuksin keväällä 2011. Päätöksistä on valitettu, joten rakennustöitä ei ole vielä aloitettu.

 

Vuoden 2010 lopulla yhdistys sai tiedon, että Karamzinin koulun läheisyydessä sijaitsevalle urheilukentälle suunniteltiin jalkapallohallia. Hankkeeseen suhtauduttiin kielteisesti.

 

Meijerikoulun rakennusryhmän lisäksi omakotiyhdistys on kantanut huolta Träskändan kartanon kunnostamisesta. Toukokuussa 2011 Espoon kaupungille lähetettiin vetoomus rakennuksen korjaustöiden nopeuttamisesta. Kaupungin vastauksessa todettiin, että ensin on laadittava selvitys tilojen käytöstä. Lisäksi valiteltiin sekä rahoituksen puuttumista että historiallisesti arvokkaan rakennuksen korjaustöiden hankaluutta.   

 

Omakotiyhdistyksen toiminnan tasoon on vaikuttanut merkittävästi sen kaupungilta saama taloudellinen tuki. Alkuvuosina avustuksia saatiin melko hyvin sekä alueen rakenteiden kehittämiseen että muuhun toimintaan. Viime vuosina tuki on ollut melko vaatimatonta ja saatujen varojen käyttö tiukasti ohjattua ja valvottua.

 

Talkoot ovat olleet olennainen osa yhdistystoimintaa

Siivoustalkootapahtuma toimeenpantiin toisen kerran toukokuussa 1984 ja iltarupeaman päätteeksi pidettiin jälleen tanssit. Yhteisten alueiden saattaminen kesäkuntoon on siitä saakka kuulunut omakotiyhdistyksen jokavuotiseen ohjelmaan. Ajankohdaksi on vakiintunut toukokuun alku. Ihan alkuvuosien kaavan mukaan niitä ei enää nykyään toteuteta. Talkootanssit jätettiin ohjelmasta pois muutaman vuoden jälkeen, sillä halukkaita juhlijoita oli liian vähän. Espoon kaupunki puolestaan uusi vuonna 2008 koko siivoustalkoojärjestelmän. Sen mukaan kaupunki tukee tapahtumaa antamalla keräyksessä tarvittavaa materiaalia sekä kuljettamalla kerätyt roskat veloituksetta pois. Talkookulut on siitä saakka maksettu yhdistyksen varoista. Myös talkoolaisten lukumäärässä on tapahtunut huomattavaa vähenemistä. Enimmillään vuonna 1988 mukana oli 68 henkilöä, mutta viimeisimpinä vuosina töihin on saatu vain noin pari- kolmekymmentä aktiivista roskankerääjää.

 

Soihtupuiston kehittäminen kuului myös vuoden 1983 jälkeen omakotiyhdistyksen ohjelmaan. Talkooporukka rakensi syksyllä 1984 leikkipuistoon hiekkalaatikon ja vuotta myöhemmin lasten liukumäen. Rakennelmia ja puistoaluetta pidettiin yhdistyksen voimin kunnossa aina vuoteen 2005 saakka. Silloin Espoon kaupunki ilmoitti, että se ottaa vastuulleen puiston kunnossa pitämisen. Vuonna 2008 kaupunki purki leikkipuiston rakenteet voimassa olevien määräysten vastaisina ja rakensi tilalle uudet. Omakotiyhdistys oli mukana käyttäjien edustajana puiston laitteita ja valaistusta suunniteltaessa.

 

Vuosi 1985 oli omakotiyhdistyksen kannalta merkittävä, sillä Järvenperän laituritoimikunta päätti lopettaa toimintansa erillisenä yhteisönä ja liittyä omakotiyhdistykseen. Tällä ratkaisulla yhdistys sai vastuulleen yhteisrannan hoitamisen. Kyseisen alueen kunnossapito ja kehittäminen ovat olleet tämän ratkaisun jälkeen merkittävä osa yhdistyksen toimintaa kaikkina kuluneina vuosina. Keväällä 1989 yhdistys kutsui Meripelastusseuran sukeltajia apuun ja poistatti laiturin ympärillä vedessä olleita vanhoja ja vaarallisia tukipuita. Vanhat, laituria kannatelleet tynnyrit korvattiin vuonna 1992 muoviponttoneilla, joiden hankintaan saatiin kaupungin avustus. Omakotiyhdistys aloitti huonoon kuntoon päässeen yhteisrannan siivoustyöt vuonna 1999 poistamalla sieltä konevoimin tiheäksi kasvaneen pajukon. Siistimistä jatkettiin seuraavana kesänä. Vuonna 2002 rantaan tuotiin multaa ja istutettiin puita. Myös laituri vaihdettiin uuteen, tälläkin kerralla kaupungin avustuksen turvin. Kyseessä oli malli, joka pysyi paikallaan tukijalkojen varassa, jolloin se voitiin pitää järvessä läpi vuoden. Seuraavana vuonna laituriin ostettiin kaksi jatkopalaa, rantaan tehtiin nurmikko, vaihdettiin kuolleet puut uusiin ja rakennettiin veneille talvisäilytys- ja kiinnityspaikkoja. Yhdistys anoi myös lupaa kaislikon niittämiseksi, mutta se evättiin. Syksyllä 2004 saatiin kaupungilta lupa rannan osittaiseen ruoppaamiseen ja työ tehtiin kovassa vesisateessa saman vuoden joulukuussa. Kesällä 2006 rantaan tehtiin lisää veneiden säilytyspaikkoja. Vuonna 2008 jäiden murjoma ja pahasti järven pohjamutaan vajonnut laituri nostettiin maalle. Laiturin korjaaminen käyttökuntoiseksi vaati isoja varaosahankintoja ja paljon talkootyötä. Työ tehtiin keväällä 2011. Sen jälkeen laituri on nostettu talveksi maalle lisävahinkojen välttämiseksi. Edellä kuvattua yhteisrannan ehostamista ei olisi voitu toteuttaa ilman Espoon kaupungin merkittävää tukea. Se loppui kuitenkin jo vuosia sitten ja ranta-alueen kunnossa pitäminen on jäänyt täysin yhdistyksen vastuulle.   

 

Kotiseutu- ja kulttuuriretket olivat pitkään hyvin suosittuja tapahtumia

Lokakuussa 1985 järjestetyn ensimmäisen kotiseuturetken kohteena olivat Espoon kartanot. Niihin tutustui yhdistyksen jäsenkunnasta peräti 46 henkilöä. Sama retki tehtiin uudestaan kesällä 2008. Tälläkin kerralla mukaan saatiin lähes bussilastillinen kohteista kiinnostuneita asukkaita. Järjestyksessä toinen kotiseuturetki tehtiin lokakuussa 1986 ja kohteina olivat Hvitträsk, Tarvaspää ja Galleria Otso. Myöhempinä vuosina on tutustuttu muun muassa Tuusulassa sijaitseviin kulttuurikohteisiin, Överbyn puutarhakouluun, Taaborinvuorella järjestettyyn Kivi-juhlaan, Fiskarsin ruukkiin, Elimäellä sijaitsevaan Mustilan Arboretumiin ja Moision kartanoon, Mustion linnaan, Louhisaaren kartanoon, Pyhäniemen ja Urajärven kartanoihin, Hämeenlinnaan (kohteina Aulangon puisto, Vanajanlinna, Hämeenlinnan Taidemuseo ja Tykistömuseo), Kotkaan (kohteina Langinkosken keisarillinen kalamaja, Sapokan vesipuisto ja Maretarium-akvaario) ja Ruotsinpyhtäällä sijaitsevaan Strömforssin ruukkiin, Halikkoon, Hämeen Härkätielle (kohteina Hämeen vanha linna, Härkätien Kynttilä ja museo sekä Rengon kirkko), Marskin Majalle ja Karkkilan Ruukkiin, WeeGee-taloon (Aurora Karamzinin näyttely ja Tapio Wirkkalan näyttely) ja Espoon saaristoon. Vuoden 2010 jälkeen retkiä ei ole järjestetty, sillä lähtijöitä ei ole saatu riittävästi mukaan.

 

Elojuhla eri muodoissaan on koonnut kyläläisiä yhteen

Vuoden 1984 Elojuhlan ohjelma oli vastaava kuin edelliskerrallakin. Seuraavana vuonna tämä kyläjuhla jäi väliin, sillä Espoon kaupunki teki leikkipuistossa istutustöitä. Kolmas tilaisuus järjestettiin vuonna 1986 ja myös se sisälsi sekä päivä- että iltaosan. Vetonaulana päivällä oli Jussi Raittinen. Tämä tapahtuma toteutettiin sen jälkeen vuosittain, tosin illalla järjestetyistä tansseista luovuttiin vuonna 1990, sillä ne eivät houkutelleet alkuinnostuksen jälkeen väkeä mukaan toivotulla tavalla. Näinä vuosina juhlassa esiintyi muun muassa taikuri Rami Raita, akrobaatit Zico & Junior ja jonglööri Petteri Jakobsson. Viimeinen Soihtupuistossa järjestetty juhla oli vuonna 2002. Sen jälkeen yhdistys keskittyi yhteisvoimin naapurien kanssa toimeenpantuun Auroran Kyläjuhlaan. Järjestöjen välisen yhteistyön kariuduttua omakotiyhdistys jatkoi vuonna 2011 Elojuhlan järjestämistä. Juhlapaikkana oli tällöin samoin kuin seuraavanakin vuonna yhteisranta Tallirenginkujan päässä.

 

"Auroran Kyläjuhla"-niminen tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran meijerikoulun rakennusryhmän alueella toukokuussa 1997. Järjestelyvastuussa oli teatteriryhmä "Jäänsärkijät". Yhdistys osallistui tilaisuuden suunnitteluun ja alueen siivoamiseen sekä pystytti juhlapaikalle toiminnastaan kertovan infopisteen. Tapahtuma toteutettiin samalla kaavalla muutaman vuoden ajan, tosin yhdistysten osuus järjestelyissä lisääntyi vuosittain. Vuodesta 2001 alkaen järjestelyistä vastasivat kartanon lähialueella toimivat kyläyhdistykset. Espoon kaupunki avusti mittavaksi muuttuneen tapahtuman toimeenpanoa. Myöhemmin juhlapaikaksi vaihtui Träskändan kartanon lähiympäristö. Vuoden 2010 jälkeen tätä tapahtumaa ei ole järjestetty.

 

Jäsenten harrastustoiminnan tukeminen on ollut olennainen osa yhdistyksen toimintaa

Vuoden 1984 talvitapahtuma järjestettiin nyt Pirttimäen ulkoilualueella. Seuraavina vuosina tilaisuudet pidettiin jo tutuksi tulleella peltoalueella Nelivaljakontien pohjoispuolella. Pääohjelmanumerona näissä omalla kylällä järjestetyissä tapahtumissa olivat edelleenkin lasten hiihtokilpailut. Talven 1987 ulkoilutapahtumaa vietettiin luistelun merkeissä. Paikalla oli 55 henkilöä ja heistä 13 osallistui järjestettyyn kilpailuun. Nämäkin tilaisuudet jäivät muutaman vuoden jälkeen ohjelmasta pois osallistujakadosta johtuen.

 

Omakotiyhdistys anoi syksyllä 1986 alueelle valmistuneesta Järvenperän ala-asteen koulusta (nykyinen Karamzinin koulu) tiloja lentopallon pelaamista varten. Perustetun lentopallokerhon ensimmäinen peli-ilta oli koululla 20.1.1987. Aikaa oli aluksi varattu joka tiistai-illaksi 1,5 tuntia. Seuraavana vuonna vuoroja saatiin kaksi, jolloin pelimahdollisuudet saatiin sekä nuorille että aikuisille. Tämä järjestely jäi vajaaseen vuoteen. Aikuisten lentopallokerho toimii edelleenkin ja pelaa nykyään perjantaisin samassa paikassa.

 

Yhdistyksen toinen pitkäaikainen yhteisö, keramiikkakerho, aloitti toimintansa 15.10.1987 keramiikkataiteilija Irma Weckmanin ohjauksessa. Se kokoontui nykyisellä Karamzinin koululla aluksi joka toinen viikko. Myöhemmin aloitettiin viikoittaiset kokoontumiset. Kerho järjesti koulun vuoden 1988 kevätjuhlan yhteydessä näyttelyn aikaansaannoksistaan. Vastaavia töiden esittelyjä on järjestetty useasti myöhemminkin. Kerho jatkaa edelleen toimintaansa alkuperäisessä paikassaan.  

 

Vuonna 2007 Karamzinin koululla aloitti toimintansa lasten liikuntakerho. Sen ohjaajina ovat toimineet Anna Suurnäkki ja Timo Siirtola. Kerho on kokoontunut kerran viikossa tunnin ajan.

 

Informaatiota on jaettu eri muodoissaan

Alkuperäisenä tavoitteena oli, että vuonna 1986 ensimmäisen kerran ilmestynyttä omaa tiedotuslehteä tehtäisiin pari numeroa vuosittain ja se jaettaisiin vain jäsenistölle. Saadun palautteen perusteella päätöstä muutettiin ja tiedote päätettiin jakaa kaikkiin yhdistyksen toiminta-alueen talouksiin. Todellisuudessa lehti on ilmestynyt vuotta 1992 lukuun ottamatta vain kerran vuodessa, eikä siihenkään ole kaikkina vuosina pystytty resurssipulasta johtuen. Jäsenkuntaa on informoitu tarvittaessa ajankohtaisista asioista kirjallisin tiedottein, joita on tehty tavallisesti puolenkymmentä vuosittain.

 

Omakotiyhdistyksen kotisivut otettiin käyttöön vuonna 2002. Vuonna 2009 yhdistykselle päätettiin hankkia oma tietokone ohjelmistoineen ja oheislaitteineen. Lisäksi sovittiin, että samalla otetaan käyttöön oma sähköpostiosoite, uusitaan kotisivut ja siirrytään käyttämään ulkopuolisen yrityksen ylläpitopalveluja. Viimeiset päätetyistä hankinnoista toteutettiin vuonna 2011.

 

Kotiseututyö ja perinteiden kerääminen on olennainen osa toimintaa

Retkien lisäksi kulttuurista ja kotiseutuhengestä on yritetty pitää huolta muullakin tavalla. Lokakuussa 1984 järjestetyn kotiseutuaiheisen kirjoituskilpailun voitti Seija Karvinen kirjoituksellaan "Kesäasukkaana Träskändassa 1930-luvun lopulla". Syksyllä 1987 ala-asteen koululla järjestettiin kotiseutuaiheinen kirjoituskilpailu. Parhaat kynäilijät saivat omakotiyhdistyksen lahjoittamat kirjapalkinnot. Yhdistys osallistui lokakuussa 1990 Karamzinin koululla järjestettyyn Järvenperä-päivään valokuvanäyttelyllä.  

 

Perinteiden taltioimiseksi yhdistyksen johtokunta on kerännyt tietoa alueella pitkään asuneiden henkilöiden kokemuksista. Näitä muisteloita on julkaistu omakotilehdessä.

Yhteisten tapahtumien avulla pyrittiin lisäämään yhteishenkeä

Vuonna 1984 ohjelmaan otettiin pikkujoulun juhlinta ja ensimmäinen retki tehtiin Intiimiteatteriin. Kahtena seuraavana vuotena paikkana oli Carlbergin nuorisoseuran talo Vanhankartanon alueella. Vuonna 1987 juhlaa vietettiin Kannusillan teatterissa samoin kuin seuraavanakin. Tämä vuoden 1988 pikkujoulu jäikin sitten viimeiseksi, sillä sen jälkeen mukaan ei saatu riittävää määrää juhlijoita.

 

Jäsenten toivomat kevättanssit pidettiin Karamzinin koululla vuonna 1989. Vapaasta sisäänpääsystä huolimatta paikalla oli väkeä vain kourallinen, joten tämä juhla jäi uniikkikappaleeksi. Omakotiyhdistys juhli lokakuussa 2007 Järvenperän koululla 25-vuotisjuhlaansa konsertin merkeissä. Lähes kaikki juhlassa esiintyneet olivat "oman kylän" väkeä. Paikalla oli noin 150 henkilöä.

 

Adventtikirkkoretket otettiin ohjelmaan vuonna 1987. Ensimmäisenä kohteena oli Espoon vanha kirkko kaupunkimme keskuksessa. Päälle nautittiin kirkkokahvit Bembölen kahvituvalla. Seuraavana vuonna kohteena oli Leppävaaran kirkko, sitten Kirkkonummen, Olarin ja Tapiolan. Sen jälkeen retkistä luovuttiin, koska mukaan lähtijöitä oli liian vähän.

 

Kokoukset ja jäsenyydet muissa järjestöissä

Yhdistys päätti vuonna 1986 liittyä sekä Espoon Omakotiyhdistysten Keskusjärjestöön (EOK) että Espoon Kotiseutuyhdistysten Liittoon (EKYL, nykyiseltä nimeltään Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto). Yhdistys on tällä hetkellä näiden kahden lisäksi myös Pro Espoonjoen jäsen.

 

Alueelle valmistuneelta Järvenperän ala-asteelta (nykyinen Karamzinin koulu) anottiin syksyllä 1986 tiloja yhdistyksen kokouksia varten. Saman vuoden syyskokous oli ensimmäinen, jonka yhdistys järjesti "omalla" alueellaan. Johtokunta kokoontui edelleen tavallisimmin jonkun jäsenen kotona. Vuodesta 1997 alkaen yhdistyksen kokoukset järjestettiin usean vuoden ajan Tallipojankujan kerhohuoneella. Vuonna 2002 kokoonnuttiin poikkeuksellisesti Auroran seurakuntatalolla. Vuodesta 2004 alkaen sekä johtokunnan että yhdistyksen kokousten paikkana on tavallisesti ollut Taidetalo Pikku-Aurora.

 

Yhdistyksen kokoukset evästivät valitsemaansa johtokuntaa eri vuosina eri tavoin. Vuonna 1988 toivottiin, että johtokunta etsisi yhdistykselle harrastus- ja kokoontumistiloja sekä kerhojen vetäjiä nuorisolle, tiedottaisi toiminnastaan asukkaille aikaisempaa paremmin sekä tutkisi mahdollisuuksia hankkia pienkoneita jäsenten vuokrattavaksi. Seuraavana vuonna lista oli jälleen pitkä. Toiveissa oli saada palkintoja lasten kilpailuihin, osallistua Auroran puistoalueen siivoamiseen, hankkia alueelle paperinkeräyslaatikoita ja puhelinkioski sekä selvittää mahdollisuuksia järjestää naisvoimistelua halukkaille. Vuonna 1990 vuosikokous toivoi, että yhdistyksen luottamushenkilöt ryhtyisivät toimiin sekä koirapuiston että nuorison kokoontumistilojen saamiseksi alueelle. Lisäksi tiedusteltiin, voitaisiinko koululla järjestää tietokonekerho ja aikuisille käden taitoja parantavia lyhyitä kursseja.

 

Muu yhteistoiminta

Omakotiyhdistys osallistui vuonna 1986 Aurorakodin puistossa pidettyyn "Maailman ympäristöpäivä"- tapahtumaan, jossa sen vastuulla oli kahvilan pito ja tikanheittokilpailu. Se oli muutaman kerran mukana myös Taidetalo Pikku-Auroran järjestämissä erilaisissa tilaisuuksissa ja hoiti niissä tavallisesti kahvilapalvelut.

 

Järvenperän ala-asteen (Karamzinin koulu) vihkimistilaisuudessa 23.4.1987 yhdistys luovutti koululle kaksi vuodelta 1911 olevaa alueen karttaa. Kartat olivat säilyneet Villa Norrkullassa, josta insinööri Peussa oli ne löytänyt. Hän lahjoitti ne myöhemmin Seija Karviselle ja hänen kauttaan ne päätyivät upouudelle koululle. Saman vuoden äitienpäivää yhdistys vietti yhdessä koulun kanssa.

Omakotiyhdistys oli mukana Karamzinin koululla vuonna 1990 pidetyssä laskiaisjuhlassa. Tarjolla oli kilpailuja, hernekeittoa ja makkaran paistoa. Alkuillasta pidetyssä lasten osuudessa oli mukana noin 350 henkilöä. Myöhemmin illalla järjestettyyn aikuisten tapahtumaan tuli 50 henkilöä. Saman vuoden maaliskuussa oltiin kahtena iltana mukana kävelytempauksessa, jonka aikana valvottiin nuorison perjantain viettoa ulkona.

 

Vuoden viherteko-kampanjaan liittyen yhdistyksen jäsenkuntaan kuuluvat istuttivat syksyllä 1997 Espoon Omakotiyhdistysten Keskusjärjestöltä saamansa 400 kukkasipulia Järvenperäntien ja Järvenperän Puistotien risteyksen läheisyyteen. Osa istutuksista on tuhoutunut maanrakennustöiden yhteydessä, mutta linja-autopysäkin vieressä on kukkaloistoa edelleenkin nähtävissä keväisin.

 

Muuta mainitsemisen arvoista

Yleisötapahtumia varten johtokunta päätti ostaa 1985 yhdistykselle kaasugrillin. Tämä päätös toteutettiin tosin vasta kaksi vuotta myöhemmin. Ajatuksena oli, että sitä voitaisiin lainata pientä korvausta vastaan jäsenistölle, mutta tämä toiminta on jäänyt hyvin vähäiseksi. Vuonna 2005 yhdistys hankki oksasilppurin ja sitä lainataan jäsenistölle korvausta vastaan. Käyttöä on ollut hyvin vähän.

 

Kirsti Kivimäki aloitti vuoden 1986 alussa pitkän rupeamansa omakotiyhdistyksen puheenjohtajana. Tätä pestiä kesti 23 kautta eli aina vuoden 2008 loppuun. Seuraavina järjestöä johtivat Börje Nikkilä ja Ari Säde. Nykyisin tehtävää hoitaa Jouko Kivimäki.

 

Omakotiyhdistys oli vuonna 1986 mukana Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen järjestämässä kampanjassa. Kokoon saatiin 1037,50 markkaa. Eri tarkoitusperiä palvelevia keräyksiä oli tarjolla myöhemminkin, mutta tämä toiminta ei oikein ottanut tuulta alueellamme.

 

3 YHTEENVETO TARKASTELTAVANA OLLEESTA AJASTA

Edellä olevan tekstin perusteella voidaan todeta, että toiminnan alkuvuosina erilaisia jäsenistön yhteisiä tapahtumia järjestettiin runsaasti. Alkuinnostuksen lisäksi eräänä vaikuttavana seikkana oli varmastikin se, että osa järjestön aktiivijäsenistä oli suunnilleen samanikäisiä ja tunsi toisensa joko asuinpaikkansa tai lastensa kautta. Johtokunnassa toimi myös idearikkaita henkilöitä, jotka halusivat kokeilla erilaisia toimintamuotoja. Lisäksi talkootyö ja asioiden hoitaminen yhdessä oli hyvin monelle yhdistyksessä toimineelle tuttua jo entuudestaan. Valitettavasti omakotiyhdistyksen viime vuosien toimintaa voi sanoa urautuneeksi. Tämä on seurausta siitä, ettei jäsenkunnan rakenne ole uusiutunut riittävästi, vaan remmissä ovat edelleen monet "akat ja ukot", jotka olivat mukana jo yhdistyksen perustamisvaiheessa. Verenkiertoa pitäisi saada aikaan.

 

Yhdistyksen mielenkiinnon kohteina olleissa asioissa on kuluneiden vuosikymmenten aikana tapahtunut selkeä muutos. Alkuvuosina toiminnan kohteena oli hyvin usein Espoon kaupunki, jolle valitettiin alueella ilmenneistä epäkohdista ja toiminnan hitaudesta. Voidaan sanoa, että tällä hetkellä kylämme rakenteelliset asiat ovat melko hyvässä kunnossa, vaikka korjattavaa löytyykin edelleen. Yhdistyksen toiminnan painopiste onkin siirtynyt asukasviihtyvyyden ja yhteishengen parantamiseen sekä kotiseudun perinteiden ja historian vaalimiseen. Haasteita riittää tällä saralla riittää, sillä elämme historiallisesti arvokkaalla alueella.

 

Yhdistyksen puheenjohtaja Jouko Kivimäki on kirjoittanut tämän tekstin. Otos toimintaan liittyvistä valokuvista löytyy erillisestä kuvaliitteestä.