Lehti 2016


PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Tätä kirjoitettaessa eletään joulukuun alkupäiviä ja vuoden suurjuhlaan on aikaa kolmisen viikkoa. Viime päivien yleinen aihe ainakin säästä keskusteltaessa on ollut, mahdetaanko tänne etelään saada tänä vuonna valkea joulu. Talvihan meille tuli yllättäen jo marraskuun alussa, mutta se kesti vain parisen viikkoa. Sopivaa lumikerrosta toivotaan yleisesti, sillä se toisi lisää valoa tähän pimeään vuodenaikaan ja antaisi lasten leikeille mustaa maata sopivamman ympäristön.

Järvenperän Omakotiyhdistys ry aloitti toimintansa vuonna 1983, joten kuluva vuosi on järjestömme 34. toimintavuosi. Se on julkaissut lähes koko olemassa olonsa ajan painettua tiedotuslehteä nimeltään "Järvenperän Omakotiuutiset". Alkuperäisenä tavoitteena oli, että lehtiä tehtäisiin ajan-kohtaisia asioita käsittelevien erillisten tiedotteiden lisäksi ainakin kaksi vuodessa ja ne jaettaisiin vain yhdistyksen jäsenille. Saadun palautteen perusteella tiedotetta alettiin myöhemmin jakaa koko kylän asukkaille. Samalla jouduttiin tekemään päätös, että lehti julkaistaan tavallisesti vain kerran vuodessa, sillä köyhällä yhdistyksellä ei ollut varaa enempään. Kuluvan vuoden julkaisun toimitta-mista pohtiessaan yhdistyksen johtokunta päätti, että lehti jaetaan painettuna vain yhdistyksen jäse-nille. Lisäksi se julkaistaan sähköisessä muodossa kotisivuillamme.

Sitten kerron muutamista keskeisimmistä kuluvan vuoden tapahtumista. Kotiseuturetki tehtiin kesä-kuun 11. päivänä. Kohteina olivat Oitbackan kartano Kirkkonummella ja Igor-museo Inkoossa. Ensin mainitussa paikassa tutustuimme kartanon alueeseen, keramiikkataiteilija Irma Weckmanin näyttelyyn ja Country White-liikkeen tarjontaan. Jälkimmäisessä paikassa meille esiteltiin asiantun-tevasti Porkkalan alueen historiaa. Edullisesta hinnasta huolimatta retkelle ilmoittautui vain 15 hen-kilöä. Retki oli erittäin onnistunut ja sai mukana olleilta runsaasti kiitosta. Johtokunta onkin keskus-tellut siitä, onko aikaisempina vuosina hyvin suosittujen yhdistyksen retkien järjestäminen enää tarpeen. Ainakin vuoden 2017 suunnitelmissa retket ovat vielä mukana.

Omakotiyhdistys järjesti toukokuun 3. päivänä perinteiset yhteisten alueiden siivoustalkoot. Mukana oli tällä kerralla 15 aikuista ja kolme lasta. Kaupungin työntekijät olivat jo ehtineet siivota osan kadunvarsista, joten talkooporukan saalis oli tällä kerralla vain seitsemän säkillistä luontoon kuulu-matonta tavaraa. Aikaisempien vuosien tapaan kaupunki kuljetti jätesäkit veloituksetta pois. Yhdistys puolestaan vastasi talkoiden järjestämisestä ja kaikista toimeenpanokuluista.

Sääoloista johtuen talvitapahtuma järjestettiin vasta 28. päivänä toukokuuta. Tälläkin kerralla yh-teistyökumppanina oli Karamzinin Koti- ja Kouluyhdistys, paikkana urheilukenttä ja teemana kirp-putori. Omakotiyhdistys järjesti tapahtumaan kahvilan. Yleisöä kentällä nähtiin melko vähän. Syyksi arveltiin useita muita lähistöllä samanaikaisesti järjestettyjä yleisötapahtumia.

Omakotiyhdistyksen Elojuhla järjestettiin jälleen Tallirenginkujan päässä sijaitsevassa yhteisran-nassa syyskuun 4. päivänä. Ohjelma oli perinteinen sisältäen kilpailuja, musiikkia, keramiikkanäyt-telyn ja Taikuri Lehmän ohjelmanumeron. Yhdistys piti kahvilaa ja myi arpoja kotiseututyön hyväksi. Lasten nikkarointipiste keräsi tämänvuotisessa juhlassa ennätysmäärän nuoria kädentaidon kokeilijoita. Myös Aapo Kirvesniemen infopiste Pitkäjärvestä ja sen kalakannasta oli hyvin suosittu. Partiolippukunta Järvihaukat ei tällä kerralla osallistunut yhteensattumien vuoksi tapahtumaan. Sää oli jälleen hyvä, mutta edellispäivän rankkasateen jäljiltä maasto oli todella märkä. Tapahtumassa kävi kolmen tunnin aikana noin 200 henkilöä. Tapahtuman järjestäminen on myös vuoden 2017 ohjelmassa.

Omakotiyhdistys on vuosien kuluessa lähestynyt useasti Espoon kaupunkia ja toivonut historiallisesti arvokkaan Träskändan kartanon kunnostustöiden aloittamista. Samalla on toivottu, että kartano säilyisi Espoon kaupungin omistuksessa ja sieltä löytyisi tiloja myös paikallisten asukkaiden ja yh-teisöjen tarpeisiin. Kartanoasian nykytilaa käsitellään tämän lehden erillisessä artikkelissa.

Omakotiyhdistyksen keramiikka-, lentopallokerho- ja lasten liikuntakerho toimivat Karamzinin koululla kevätlukukauden edellisvuosien tapaan. Syyslukukauden alettua saatiin ilmoitus, että koulun liikuntasalin käyttö on toistaiseksi peruttu vesivahingon takia. Sali on ollut poissa käytöstä koko syksyn. Omakotiyhdistyksessä eletään toivossa, että molemmat liikuntakerhot pääsisivät jatkamaan harrastustaan vuoden vaihteen jälkeen. Keramiikkakerho on jatkanut toimintaansa normaalisti.

Yhdistyksen vuosikokous järjestettiin helmikuun 16. päivänä. Tilaisuuden aluksi kuultiin Fortum Oy:n myyntipäällikön Sami Naskalin esitelmä edustamansa yhtiön sähkösopimustuotteista, energiakulujen optimointimahdollisuuksista ja aurinkopaneelitarjonnasta. Tämän kokouksen pääasiana oli vuoden 2015 tilinpäätöksen hyväksyminen. Myös yhdistyksen syyskokous 15. päivänä marraskuuta aloitettiin energia-alan esitelmällä. Aiheina olivat aurinkopaneelien hyödyntämismahdollisuudet ja kustannukset omakotitaloissa ja kesämökeillä. Puhujana oli Marja Jallinoja Playgreen Finland Oy:stä. Varsinaisina kokousasioina käsiteltiin vuoden 2017 toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä luottamushenkilöstön valinnat. Omakotiyhdistys jatkaa myös ensi vuonna entisillä toimihenki-löillään. Molemmat kokoukset järjestettiin Taidetalo Pikku-Aurorassa.

Omakotiyhdistyksen johtokunnassa on parin viime vuoden keskusteltu useasti yhdistyksemme tule-vaisuudesta. Erityisesti allekirjoittanut on toivonut, että vetovastuu toiminnasta voitaisiin siirtää nuoremmalle polvelle. Yrityksistä huolimatta haluttua vaihtoa ei ole saatu aikaan. Keskusteluissa on todettu, että lähiaikoina on ilmeisesti ryhdyttävä toimiin yhdistyksen lakkauttamiseksi, mikäli nuo-rempaa polvea ei saada mukaan. Tämä ratkaisu tuntuu meistä vuosikymmeniä vapaaehtoistyötä tehneistä katkeralta, mutta näin ei voida kovin pitkään jatkaa. Meidän toiminnassa mukana olevien ikäihmisten vanhenemisesta johtuva aktiviteetin lasku pitää huolen siitä, ettei toimintaa voida aina-kaan kehittää. Entisellä tasollaan sitä on vielä toistaiseksi voitu jatkaa.

Jouko Kivimäki, yhdistyksen puheenjohtaja

Rottaongelmia Järvenperässä

Useat henkilöt ovat kuluvan vuoden kesän ja syksyn aikana ottaneet yhteyttä omakotiyhdistykseen ja kertoneet rottien määrän lisääntymisestä alueella. Asiasta on oltu yhteydessä myös Espoon kau-punkiin, mutta sieltä on vastattu, että tuhoeläinten torjunta on jokaisen kiinteistön omalla vastuulla. Toivotaan, että lintujen talviruokintaan käytetään vain sellaisia materiaaleja, joissa maahan putoavan ruoan määrä on mahdollisimman vähäinen. Lisäksi toivotaan, että ongelmien havaitsemisen jälkeen torjuntaa tehdään riittävän kattavalla alueella, sillä rotat väistävät nopeasti lähellä olevaan turvalliseen paikkaan. Tarvittaessa torjuntaan kannattaa käyttää työhön erikoistunutta yritystä.

TRÄSKÄNDAN KARTANOASIASSA UUSIA KEINOJA

Träskändan kartanon saaminen kuntalaiskäyttöön on ollut ikuisuusprojekti!

Kaikki aikaisemmat yritykset Träskändan kartanon peruskorjaamiseksi ja sen saamiseksi järkevään ja avoimeen käyttöön ovat jossain vaiheessa kaatuneet. Omalta osaltani olen pitänyt asiaa yllä, ollut yhteydessä virkamiehiin ja kirjoittanut aiheesta säännöllisesti Länsiväylään. Pikku-Auroran kanssa on käynyt parempi onni, sillä alueen loputkin rakennukset on saatu peruskorjauksen alle.

Keskusteluissa on usein pohdittu, miksi Espoon kaupunki on jarruttanut rahahanojen avaamista kar-tanon kohdalla. Yhdeksi perusteeksi on mainittu se, että kaupunkimme päättäjien mielestä kartano sijaitsee syrjässä. Ennen peruskorjausta olisi myös laadittava käyttösuunnitelma, sillä se ohjaa laadittavaa peruskorjausta. On kuitenkin niin, että kartano on yhä keskeisemmällä paikalla kun huomioidaan, että Järvenperään, Pihlajarinteeseen, Vanhakartanoon ja erityisesti Pohjois-Espooseen Viiskorven ja Kalajärven alueille rakennetaan jatkuvasti uusia asuntoja. Viiskorpi-Kalajärvi-akselille on tulossa vähintään tuhansia uusia asukkaita. Kartanon yleispiirteinen käyttösuunnitelma voidaan laa-tia sen jälkeen kun kartanoon sijoittuvat yrittäjät ja toiminnot ovat selvillä.

Kuntalaisaloite tekeillä kartanon pelastamisen vauhdittamiseksi

Asukas Jari Kujala päätti tehdä asukkaana kuntalaisaloitteen Träskändan kartanon pelastamiseksi kuntalaiskäyttöön. Meiltä poliitikoilta kuntalaisaloite ei onnistu, sillä se on ristiriidassa valtuusto-roolin kanssa.

Elokuun 9. päivänä pidetyn kokouksen jälkeen aloimme, yhteen hiileen puhaltaen, kerätä nimiä tähän aloitteeseen. Keräys jatkuu edelleen. Jos joku ei ole vielä nimeään siihen laittanut, sen voi tehdä netissä sivulla www. Kuntalaisaloite.fi. Tämän kirjoituksen laatimishetkellä nimiä on kertynyt yli 1500, mutta lisää tarvitaan!

Vierailu yrittäjien kanssa kartanossa

Kävin 11.10. Träskändassa Helsingin seudun kauppakamarin ja Espoon yrittäjien edustajien kanssa. Ensin mainitusta yhteisöstä mukana oli Kimmo Sallinen sekä jälkimmäisestä Erkki Pärssinen ja Henri Iivari. He ottivat kopin asiasta, mutta päivittelivät rakennuksen isosta koosta aiheutuvaa kor-jaustöiden hintaa. Kukaan yrittäjien edustajista ei toistaiseksi ole osannut tehdä mitään ehdotuksia tilojen käytölle. He pitivät tehtävää haasteellisena. Pärssisen mielestä yksi iso toimija voisi ottaa tilat haltuunsa. Sekin olisi parempi vaihtoehto kuin kartanon jättäminen mätänemään, edellyttäen, että jokin tila olisi käytössä myös ulkopuolisilla. Yrittäjien edustajista ei ole kuulunut mitään marraskuun loppuun mennessä.

Asukkaiden kannalta parasta olisi kuitenkin rakennuksen mahdollisimman avoin käyttö. Kartanossa voisi olla tiloja pienyrittäjille, salin vuokraukselle, taiteelle, museotoiminnalle, kahvilayrittäjälle tai muille, joiden toiminta on luonteeltaan sellaista, että se soveltuu tähän historialliseen rakennukseen. Kartanossa voisi myös järjestää vierailuja turisteille osana jonkinlaista Espoo-kierrosta. Turistithan käyvät jo sankoin joukoin esimerkiksi Haltiassa.

Rahoituksesta keskusteltaessa muistin mainita EU-avustuksista ja siitä, että mallina voisi käyttää jotain jo toteutettua vastaavanlaista hanketta.

Träskändan ystävät ry:n perustaminen

Pikku-Aurorassa järjestettiin 20.11.2016 Träskändan ystävät ry:n perustamiskokous, johon oli kut-suttu useita avainhenkilöitä taiteen ja kulttuurin saralta. Myös virkamiesedustusta oli paikalla. Osanottajamäärä oli ilahduttava. Kyseisen yhdistyksen tarkoituksena on saada peruskorjatun kar-tanorakennuksen tilat kuntalaisten ja muiden halukkaiden käyttöön.

Ulla Palomäki, kaupunginvaltuutettu, Järvenperä. Sähköposti palomakiulla@gmail.com.

AURINKOPANEELEILLA SÄHKÖÄ OMALTA KATOLTA

Aurinkopaneelit katoilla eivät ole enää ihan harvinainen näky. Aurinkovoimaloiden hinnat ovat tulleet vuosikymmenessä alas noin 80 % ja samalla kilpailu alalla on lisääntynyt. Tämän seurauksena hinnat ovat laskeneet tasolle, jossa investoinnilleen saa jo hyvän tuoton. Globaalisti aurinkosähkö on jo energiantuotannon valtavirtaa, vuosittain maailmassa asennetaan n. 250 miljoonaa aurinkopaneelia.

Millainen aurinkovoimala on?

Aurinkovoimala on käytännössä hyvin yksinkertainen ja se muodostuu kolmesta pääkomponentista: aurinkopaneelista (kuva 1) ja kattokiinnitysmekaniikasta (kuva 2) sekä invertteristä, joka muuntaa paneelien tuottaman sähkön käyttökelpoiseen muotoon. Sähköverkkoon kytketyssä järjestelmässä ei ole akkuja, vaan ylituotto myydään sähköyhtiölle ja kun järjestelmä ei tuota riittävästi, otetaan tar-vittava lisäsähkö verkosta. Kaikki tämä toimii automaattisesti, eikä asukas huomaa eroa aikaisem-paan muuta kuin pienemmästä sähkölaskusta. Harjakatoille paneelit asennetaan katon myötäisesti, kunhan katon kulma on vähintään 10 astetta. Eri kattomateriaaleille on kullekin oma kiinnitysme-kaniikkansa, joka ei vahingoita kattoa.

Aurinkovoimala on erittäin pitkäikäinen ja huoltovapaa. Paneelien takuu on tyypillisesti 25 vuotta ja käyttöikä vähintään 10 vuotta pidempi. Paneelit eivät edellytä elinikänsä aikana huoltoa ja puh-distuksen hoitaa vesisade. Aurinkovoimala on myös turvallinen, äänetön ja päästötön tapa tuottaa sähköä.

Millaiseen kohteeseen aurinkovoimala sopii?

Aurinkovoimala sopii mille tahansa hyväkuntoiselle katolle, johon aurinko paistaa esteettömästi suurimman osan päivästä. Voimalan tuotto on hyvä itään, etelään tai länteen olevilla katonlappeilla. Etelään suunnattuun aurinkovoimalaan verrattuna tuotto on itään ja länteen n. 15 % alempi sekä kaakkoon ja lounaaseen n. 7 % alempi, eli edelleen varsin hyvä.

Tehokkaimmin aurinkovoimalan tuotto saadaan hyödynnettyä, kun rakennuksesta löytyy jokin va-raava järjestelmä, kuten lämminvesivaraaja tai varaava lattialämmitys, jota käytetään myös kesäai-kaan (mm. märkätilat tai muut klinkkerilattiat) tai ilmalämpöpumppu, jota käytetään myös jäähdy-tykseen, mutta aurinkovoimala sopii yhteen myös kauko- ja maalämmön kanssa.

Saako aurinkosähköä talvella?

Kuvassa 3 on esitetty Etelä-Suomessa sijaitsevan voimalan tuoton jakautuminen kuukausittain. Jär-jestelmä tuottaa hyvin huhti-elokuussa, jolloin voimalla voi kattaa suurimman osan sähkönkulutuk-sestaan. Maalis-, syys- ja lokakuussa tuotto on kohtalaista, mutta marras-helmikuussa hyvin vähäis-tä, riippumatta siitä, ovatko paneelit lumen peitossa vai eivät. Käytännössä voimalasta voi saada yhteensä 20 - 35 % koko vuoden sähkönkulutuksesta riippuen jonkin verran omista sähkönkulutus-tavoista.

Paljonko voimala tuottaa ja paljonko investointi maksaa?

Tyypillinen omakotikokoluokan aurinkovoimala on kooltaan 3-5kW. Se maksaa n. 6000 - 11000€ käyttövalmiiksi asennettuna ja tuottaa vuodessa 2500-4500kWh sähköä, jonka arvo käyttöpaikassa käytettynä on 12-15snt/kWh (sähkö+siirto+verot). Ulos myytävästä sähköstä sähköyhtiö maksaa 4-7snt/kWh. Asennustyön osalta hankinta on kotitalousvähennyskelpoinen, mikä pienentää investoin-tikustannusta voimalan toimittajasta riippuen 5-15 %.

Lisätietoja: yleistietopaketti: http://ilmastoinfo.fi/aurinkosahkoakotiin/

tuoton laskeminen: http://re.jrc.ec.europa.eu/pvgis/apps4/pvest.php

oman katon aurinkoisuuden selvittäminen: http://kartta.hsy.fi/

Kirjoittaja: Marja Jallinoja, PlayGreen Finland Oy p. 050 569 8788, marja.jallinoja@playgreen.fi

JÄRVENPERÄN ASUKASPUISTO JA NUORISOTILA PIAKKOIN VALMIINA KÄYTTÖÖN

Järvenperän ja lähiseudun toiveita kuunnellaan. Historian havinaa omaavalle alueelle saadaan nyt vihdoin kauan odotetut asukaspuisto ja varsinkin nuorisotila - eikä mihin tahansa rakennukseen! Alaikäisten nuorten ei enää tarvitse pyrkiä väkisin ala-asteella järjestettäviin diskoihin kun heille on mahdollisuus järjestää niitä omassa tilassa! Asukaspuisto aloittanee keväällä 2017 ja nuorisotila syksyllä 2017.

Aurora Karamzinin rakennuttamassa ja vuonna 1892 valmistuneessa Träskändan koulurakennuksessa (Kulloonmäentie 20) toimi pitkään Auroran päiväkoti. Se on tämän vuoden elokuussa siirtynyt Lippajärventie 44:ään. Vapautuvat päiväkotitilat ja leikkipiha muutetaan asukaspuistoksi ja nuorisotilaksi. Vanhan koulurakennuksen kanssa samalla tontilla sijaitsee Karamzinin koulu.

Käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä vanhaan ja suojeltuun rakennukseen tehdään peruskorjaus. Tilakeskuksen mukaan rakennus peruskorjataan pieteetillä ja sen rakennushistoriallinen arvo otetaan huomioon suunnittelussa. Peruskorjauksen yhteydessä rakennuksen julkisivua palautetaan vastaamaan alkuperäistä ulkoasua. Tilakeskus esitti tarveselvityksessään, että asukaspuistolle ja nuorisotoiminnalle toteutetaan kummallekin omat, toisiinsa käyntiyhteydessä olevat monikäyttöiset toimintatilat päiväkodin entisiin ryhmähuoneisiin. Näiden tilojen toiminnallisuutta parannetaan. Tilojen välille tehdään ääntä eristävä väliseinä ja ovet. Pääsisäänkäynti ja wc-tilat tehdään esteettömiksi. Kuraeteisen ja eteisaulan toiminnallisuutta ja monikäyttöisyyttä parannetaan. Päiväkodin jakelukeittiö muutetaan kotikeittiömäiseksi tilaksi, jossa on mahdollista järjestää myös kokki-kursseja!

Päiväkodin vuonna 2006 peruskorjattu leikkipiha soveltuu miltei sellaisenaan asukaspuiston käyttöön. Leikkipiha-alueella korjataan painaumia ja kaivojenkansia. Hankkeessa otetaan huomioon tonttiin rajautuva puistoalue, jota on tarkoitus kehittää nykyistä monipuolisemmaksi. Leikkipiha-alueella urheilupuiston suunnalle lisätään kulkuyhteys ja uusi portti.

Asukaspuisto ja nuorisotila palvelevat laajasti Järvenperän, Vanhakartanon, Lippajärven ja ympäröivien alueiden lapsiperheitä ja koululaisia sekä muita alueen asukkaita. Nykyisellään näiden alu-eiden lähin asukaspuisto sijaitsee Viherlaaksossa.


Asukaspuisto

Keskeisiä asiakasryhmiä asukaspuistoissa ovat pienet koululaiset sekä perheet, jotka eivät tarvitse lapselleen päivähoitoa esimerkiksi vanhempain- tai hoitovapaasta johtuen. Asukaspuisto on lapsille, nuorille ja aikuisille tarkoitettu avoin toiminta- ja vapaa-ajanviettopaikka, joka sisältää myös säännöllistä, ohjattua toimintaa eri-ikäisille lapsille. Aamupäivisin asukaspuiston käyttäjinä ovat pääosin pienet koululaiset ja alueen lapsiperheet ja iltapäivisin käyttäjinä ovat koululaiset ja nuoret. Asukaspuisto tarjoaa pienille koululaisille mahdollisuuden valvottuun aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä maksulliseen välipalaan. Tarpeen mukaan asukaspuistossa järjestetään mm. kerhotoimintaa, perhe-valmennusta, suomenkielen oppimisryhmiä sekä asukkaiden omaehtoista toimintaa. Asukaspuisto-toimintaa järjestetään pääasiassa arkisin. Pienryhmätoiminta tarjoaa mahdollisuuden lasten harrastusmahdollisuuksiin. Pienryhmätoiminnat keskittyvät erilaisten teemojen ympärille. Pienryhmät ovat esimerkiksi kädentaitojen kerhoja ja kokkikerhoja. 

Nuorisotila

Nuorisotilatoiminta on lähipalvelu 9-17-vuotiaille nuorille. Järvenperän alueella asui vuonna 2014 noin kuusisataa senikäistä lasta ja nuorta. Lähialueista Lippajärvellä asui noin viisisataa ja Vanha-kartanossa noin kaksisataa 9-17-vuotiasta lasta ja nuorta.

Nuorisotila tarjoaa nuorille kokoontumispaikan, ohjattua toimintaa ja harrastusmahdollisuuksia. Toimintaa järjestetään kahdelle eri ikäryhmälle. Nuorille suunnattu toiminta on iltapainotteista mukaan luettuna viikonloppuillat. Nuorten illat tarjoavat mahdollisuuden ikäistensä kohtaamiseen turvallisessa ja omaehtoisen toiminnan mahdollistavassa, nuorisopalveluiden hallinnoimassa, erityisesti nuorille suunnitellussa tilassa.

Nuorten vapaa-ajalla tärkeä ajanviettotapa ovat konsolipelit. Nuorisotilan tarkoitus on tarjota mahdollisuus etenkin verkkopelaamiseen ja esimerkiksi LAN-verkkopelitapahtumien järjestämiseen. Rakennuksen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan Karamzininpuiston ja Karamzininkentän kehittäminen nuorisoa palvelevaksi monipuoliseksi liikunta-alueeksi (esim. skeittialue ja pienpelikenttä) parantaa nuorisoille tarjottavia palveluita.

Tällä hetkellä lähimmät nuorisotilat sijaitsevat Karakalliossa yli kolmen kilometrin ja Niipperissä yli neljän kilometrin päässä. Ne eivät siten sijainniltaan palvele Järvenperän nuorisoa. Tämän vuok-si sopivaa toimitilaa on etsitty jo useita vuosia.


Yhteishankkeen edut


Asukaspuisto- ja nuorisotilahanke toteutetaan yhteishankkeena, mikä tuo etuja toimintaan ja alentaa toimitilakustannuksia. Asukaspuistotoiminta ajoittuu aamu- ja päivätoimintaan ja nuorisotoiminta iltapäivään ja iltaan sekä viikonloppuihin. Henkilökunta toimii yhteistyössä ja järjestää toimintaa yhteisesti suunnitellen. Kaikki tilat ovat yhteiskäytössä. Tiloja voidaan vuokrata tilanteen mukaan myös muille käyttäjäryhmille.

Kokkikerhot on tarkoitus toteuttaa nuorisotilan ja asukaspuiston yhteisessä keittiössä. Tämän takia keittiön varustukseen kuuluu liesi, uuni, astianpesukone sekä jääkaappi. Liikunnalliset kerhot toteu-tetaan ulkona tai läheisen koulun liikuntasalissa. Läheisen puiston suunnittelussa toivotaan otettavan huomioon nuorten omaehtoisen liikkumisen harrastaminen mm. skeittipaikan ja monitoimikentän muodossa.

Kohdennettua nuorisokasvatustyötä tehdään yhteistyössä koulun kanssa. Kohdennettuihin pienryhmiin ohjataan lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat erityistä tukea kasvussaan.

Ulla Palomäki

Kaupunginvaltuutettu

Järvenperä

palomakiulla@gmail.com 9


TIETOJA MEIDÄN PITKÄJÄRVESTÄMME


Espoon kaupungissa on lähes sata järveä ja lampea. Etelä-Espoossa niitä on vähemmän, mutta pohjoisosan kartta on pienien järvien täplittämä. Suurin järvistä on Bodom. Kooltaan seuraavat ovatkin kaikki pitkäjärviä, nimiltään Nuuksion-, Velskolan- ja Hämeenkylän Pitkäjärvi eli tämä meidän kotijärvemme. Espoo pitää hyvää huolta järvistään ja erikoishuomion ovat saaneet ne, joiden ympäristössä on suuri asukastiheys. Järvien virkistyskäyttö ja miljöömerkitys onkin tietysti tiheästi asute-tuilla alueilla merkittävin. Valitettavasti on myös niin, että nämä järvet eivät ole parhaimmassa mahdollisessa kunnossa. Nykyisiä asukkaita ei voi syyttää järvien tilasta. Pitkäjärven asutusalueet ovat jo lähes täydellisesti viemäriverkoston piirissä ja maatalousalueet ovat pienentyneet. Maatalo-usalueitahan on Pitkäjärven rannoilla ja valuma-alueilla ollut jo 500 vuotta ja niiden päästöt edelleen aiheuttavat pohjalietteestä vapautuessaan järven ravinnepitoisuuden ylimääräistä kasvua. Nykyiset maanviljelijät, joita ei enää montaa ole, ovat valistuneita. Rannoille on rakennettu suojakaistat ja lannoitteiden lisääminen peltoihin on tieteellisellä tarkkuudella hyvin hallinnassa. Teollisuutta ei valuma-alueilla ole ja ns. raskasmetallipäästöistä Pitkäjärvi on vapaa. Uuden uhan muodostaa valuma- eli hulevesien sisältämät kemikaalit. Asutusalueiden maanpinnasta suurenevan osuuden valtaa läpäisemätön asfaltti tai muu kate, jolloin maan oma mahdollisuus toimia pidättävänä suodatuskerroksena vähenee. Lisääntyvä liikenne aiheuttaa myös omat ongelmansa.


Järven elämää ja keinoja sen ylläpitämiseksi


Järven olemuksen määrää sen sisältämän elämän tasapaino. Elämä järvessä on periaatteessa hyvin yksinkertaista. Järvessä on tuotanto, jota on aurinkoenergian hyödyntävä kasviplanktoni eli levät ja vesikasvit. Tuotantoa käyttävät hyväksi kuluttajat, joita on kolme tasoa, eläinplankton (mm vesi-kirput), kalat ja petokalat. Kuten kaikki elämä, myös yksilöinä tuottajat ja kuluttajat aikanaan kuo-levat. Silloin kolmas vaikuttaja, hajottajat, joita ovat vedessä ja pohjalietteessä asustavat bakteerit ja monenlaiset pikkueliöt, huolehtivat materian kiertokulusta. Ihmisen kulutus Pitkäjärvessä ei ole tasapainoa järkyttävä. Myöskään muutama lokki tai saukkopariskunta ei pysty kovin paljoa sen kalakantaa veloittamaan.

Tämä tasapaino voi kuitenkin järkkyä monestakin syystä, mutta yksi yleinen syy on ravinteiden, siis typen ja fosforin liiallisuus vedessä. Järven vesi ei ole vain vettä, vaan hieno koktaili erilaisista ke-mikaaleista. Järveen valuvien vesien myötä veteen on tullut ja edelleen tulee kemikaaleja, tätä sanotaan ulkoiseksi kuormitukseksi. Järven pohjaliete on valtava kemikaalivarasto ja sieltä voi vapautua erikoisesti fosforia. Tätä kemikaalien vapautumista sanotaan sisäiseksi kuormitukseksi. Kum-paakin voi ihminen jossain määrin kontrolloida. Ehkä kuitenkin tärkein kemikaali on veden sisältämä happi, sillä ilman sitä ei voi olla kuluttajia eikä hajottajia. Hapen määrää voidaan teknisin keinoin Pitkäjärvessä säädellä.

Ulkoisesti näkyvä ilmiö tasapainon järkkymisestä on kesäisin joskus ilmenevä sinileväkukinta. Sinilevä on oikeastaan bakteeri, jota on aina normaalisti vedessä tietty määrä. Tämä bakteeri kuitenkin on levän tapainen, koska se pystyy yhteyttämään auringon valoa ja voi joskus äityä valtavaan kasvuun olosuhteiden ollessa suosiolliset. Ne vihertävän siniset, vedessä lilluvat, iljettävän näköiset lautat ovat kuollutta bakteerimassaa. Se ei ole terveellistä. Lehmät ovat joskus kuolleet juodessaan sinilevävettä. Myöskään uiminen tällaisessa leväpuurossa ei ole terveellistä.

Tasapaino vedessä antaa tietyn lajikirjon ja määrän noille tuottajaleville ja myös niitä ravintonaan käyttäville eläinplanktonin edustajille ja edelleen järven kaloille. Tasapainoa voidaan hienoisesti muuttaa monillakin toimenpiteillä riippuen siitä, mitä muutosta halutaan tavoitella. Pitkäjärveä on hoidettu jo parikymmentä vuotta. Tavoitteena on ollut kalakannan ylläpitäminen ja suuntaaminen

virkistyskalastusta suosivaksi keinoina petokalojen lisääminen ja tietysti sinileväkukintojen minimoiminen.


Keinoja on monenlaisia riippuen tavoitteista ja järven ominaisuuksista. Yhä ilmeisemmäksi on tullut käsitys, että järvet ovat yksilöitä ja hoitokin on oltava yksilöllistä. Hoidon vaikutuksien arvioiminen vie aikaa, joskus vuosikausia, joten järvilääkärin on oltava pitkäjännitteinen. Tasapainon vähäiseenkin järkkymiseen on kuitenkin kiinnitettävä huomiota, sillä järvi yleensä pystyy itse pit-kään peittämään vaivansa, mutta tietyn pisteen saavutettuaan voi romahdus olla nopea. Myös pahasti sairastuneen järven tervehdyttäminen on pitkä prosessi ja yhteiskunnalle kallis. Meidän järveämme on hoidettu jo parikymmentä vuotta. Järvi on luonteeltaan kovin rehevä ja siksi altis tasapainon muuttumiselle. On siis ollut perusteltua silmälläpitää tilannetta. Hoitokeinoja on ollut useita. Happi-tilanteen korjaaminen ilmastoinnilla talvisin, kun ilmasta ei voi tulla happea, on ollut toimiva keino. Hapen lisäys ilmastoinnilla ei koskaan voi aiheuttaa mitään haittaa ja yleisesti ottaen sitä pide-tään aina toimivana keinona. Jos happea ei talvella jääkannen alla ole, voivat kalat huonosti ja ääri-tapauksessa ne voivat jopa kuolla joukoittain. Toinen hapen puutteesta johtuva haitta on pohjaliet-teestä tällöin liukeneva fosfori. Hoitokalastusta on myös harrastettu melko säännöllisesti (8 kesää vuodesta 2000). Tarkoituksena on poistaa särkikaloja, jotka pohjalietteestä ravintoa etsiessään tehokkaasti vapauttavat fosforia, joka taas aiheuttaa tarpeetonta leväkasvua. Särkikalat myös syövät erityisesti eläinplanktonia. Kun kalojen suihin menee vähemmän eläinplanktonia, jää suurempi määrä eläinplanktonia taas syömään kasviplanktonia. Tämä merkitsee perustuotannon vähenemistä eli rehevyyden alenemista, johon pyritään. Hoitokalastuksen merkityksestä käydään edelleen väittelyä, mutta Pitkäjärvessä ei siitä ole ollut ainakaan haittavaikutuksia. Vesikasvien ja kaislakasvus-tojen leikkausta on myös tehty. On havaittu, että avartamalla kaislikkoon sopivia aukkoja eli "taskuja" hauen kutupaikoiksi on haukikanta kasvanut. Käytännön kokeita näistä on tehty Pitkäjärven Vanhankartanon Osakaskunnan innokkaiden aktiivien voimin.


Järvemme nykytila ja tietoa sen kalakannasta


Tärkeä osa toiminnasta on hoitotoimenpiteiden vaikutusten analysointi. Normaalien happi-, typpi- ja fosforianalyysien lisäksi on tehty tutkimuksia kalakannoista ja eläinplanktonista. Kasviplanktonin määrää tutkitaan sen muodostamaa klorofyllipitoisuutta analysoimalla. Hajottajista eli pohjaeläimistä ja bakteereista ei ole tehty tutkimuksia. Aktiiviset harrastelijakalastajat ovat tehneet havaintoja kalakantojen määristä ja lajien muuttumisista sekä kertoneet niistä auliisti tutkijoille.


Espoon ympäristökeskuksella ei ole omaa henkilökuntaa ja resursseja tutkimusten tekemiseen, joten työ on ulkoistettu. Kalakannan tutkimukset tehdään ns. Nordic- verkoilla. Työ on aikaa vievää ja vaatii paljon käsityötä sekä verkkojen laskemisessa että kokemisessa. Jokainen kala, joita voi olla tuhansia, on pituusmitattava, punnittava ja lajikin on määritettävä. Koekalastuksia on tehty neljä, viimeisin 2016. Eläinplankton tutkimuksissa näytteen otto on helpompaa. Tulosten tarkastelu taas vaatii erittäin kokenutta asiantuntijaa ja tarkkaa mikroskooppityöskentelyä. On selvää, ettei tämän kaltaisia tutkimuksia voida tehdä joka vuosi. Muutokset eivät nekään tapahdu kovin nopeasti, joten voidaan todeta, että riittävä kuva järvemme kunnosta on kyetty pitämään yllä. Todettakoon vielä, että planktonanalyysit on tehty vuosina 2001, 2008 ja 2016. Sinilevän esiintymisen voi jokainen todeta omilla silmillään. Espoon kaupungin Ympäristökeskus tekee ansiokasta ja arvostettavaa työtä huolehtiessaan yhteisestä omaisuudestamme, hienosta Pitkäjärvestä.

Järven nykytila on yleisarvosanalla ilmaistuna tyydyttävä. Kalakanta on kutakuinkin ennallaan. Kesällä 2016 tehty koekalastus näytti, että särkikalojen määrä ei ole kuitenkaan vähentynyt toivotulla tavalla. On tiedossa, että Pitkäjärven Järvenperän alue on kovin matala, joten hieno pyydyskala kuha ei oikein mielellään tänne eksy. Haukia on helppo kevätkudun aikaan saada, jopa oikein isojakin. Kirjoittajan ennätyskala painoi tasan 10 kg! Kesällä varsinkin katiskalla pyydettäessä on perussaalis

suutari. Suutari ei ole saavuttanut kalastajien keskuudessa suurta suosiota, vaikka se on komea ja kiinteälihainen kala. Siinä ei myöskään ole paljon ruotoja, mutta sen ominaismaku ei ole oikein norjanlohta syömään tottuneiden mieleen. Kannattaa kuitenkin kokeilla, ensin vaikka savustettuna. Samaan ryhmään kuuluu ruutana, joka on tosin viime vuosina harvinaistunut. Savustettuna pariki-loinen ruutana on oikein mielenkiintoinen maisteltava. Ahvenet ovat pienehköjä, mutta iltapäivän ongintareissun tuloksena niillä saa helposti täytettyä yhden ahvenkukon. Lahnat ovat myös pieniä, eikä kunnon uunilahnaa ole löytynyt. Kalalajeja Pitkäjärvessä on tavattu 19. Uusin on hopearuutana, josta on 5 havaintoa. Kaikki kalat ovat vapaita raskasmetalleista. Kalastajien on seisovalla pyydyksellä (mm katiskalla) kalastaessaan hankittava Osakaskunnan "kalaprikka", joita myy Hallgrenin Puutarha. Se maksaa 5 euroa. Jos pyydyksestä puuttuu prikka, voi valtuutettu kalastuksenvalvo-ja poistaa pyydyksen vedestä.

Järvi on yleensä ollut kesäisin uimakelpoinen, sinilevää siinä on kuitenkin silloin tällöin esiintynyt.

Espoon Ympäristökeskuksen sivuilta löytyy paljon raportteja järveemme kohdistuneista tutkimuksista ja toimenpiteistä.


Osakaskunnan jäsenet! Tulkaa seuraavaan kokoukseen keväällä 2018!


Järvijutun kirjoittajan Aapo Kirvesniemen kokemukset Pitkäjärvestä ulottuvat lähes 80 vuoden päähän, sillä hän muutti nykyiselle asuinpaikalleen Heiniemeen vappuna 1938. Hän on ollut pikkupo-jasta lähtien innokas kalastaja ja kalastuskunnan aktiivijäsen jo useiden vuosikymmenten ajan.


EDESMENNEEN KUNNIAJÄSENEMME RISTO KANNISTON MUISTOLLE


Risto Kannisto menehtyi 12.1.2016 traagisesti kotitalossaan syttyneessä tulipalossa. Hän oli syntynyt Loimaalla syyskuussa 1934 perheeseen, jossa lapsia oli yhteensä 12. Varusmiespalveluksen suoritettuaan Risto työskenteli jonkin aikaa kotiseudullaan metsätöissä, mutta ajautui sitten meidän monen muun tavoin töihin tänne pääkaupunkiseudulle. Elämäntyönsä hän teki autojen ja erilaisten koneiden parissa. Hänen ensimmäisenä työpaikkanaan tällä seudulla oli Tullinpuomin Shell, sitten pari linja-autofirmaa Kauklahdessa ja lopuksi Espoon kaupunki, josta hän aikanaan siirtyi eläkkeelle.

Risto Kannisto liittyi Järvenperän Omakotiyhdistykseen 1980-luvun lopulla ja toimi pitkään myös yhdistyksen johtokunnassa. Risto oli käsistään taitava, idearikas ja aktiivinen talkoomies, joka il-moittautui vapaaehtoisena töihin aina tarvittaessa. Ansioidensa perusteella hänet kutsuttiin omakotiyhdistyksen järjestyksessä kolmanneksi kunniajäseneksi keväällä 2015.


Jouko Kivimäki on laatinut tämän muistokirjoituksen käyttäen lähteinä omakotiyhdistyksen arkistoa sekä Risto Kannistosta vuonna 2006 yhdistyksen lehteen tehtyä haastattelua